Otsikko johtuu siis siitä, että Vinski löysi tänään puskasta harakan. Ihmeteltiin, että miksi Vinskin pää on puoliksi sireeniaidassa ja häntä heilui. Äiti meni kattoon et mikä siel puskassa on, niin harakkahan siellä. Naapurin puolella tosin. Hain sisältä kumihanskat ja eikun naapurin puolelle vaan. Eiväthän ne tosin ole siellä kun viikonloppusin ja lomilla. Otin sen harakan käteen ja koitin vähä kattoo et mikä on vialla, kun sillä tavalla räpiköi. Siivissä ei ainakaan mitään, jaloissakaan ei ja pääkin pyöri aika normaalisti. Tultiin sit iskän kanssa siihen tulokseen, että on törmännnyt johonkin ja vielä vähä pökkyrässä. Jätettiin se kuitenkin siihen ja lähettiin treeneihin, eikä sitä näkyny enää kun tultiin takas kotiin.
Mutta sitten treeneistä. Tällä kertaa ekana oli Asko Jokisen, eilisten JANKK:n kisojen hyppyradan pätkä. Jotain kiemuraa ja välistä vetoo, eikä ollu kovin helppoo. Ihan kiva rata kuiteskin, joutu ohjaankin aika tarkasti mutta sitten oli niitä vauhti kohtiakin missä piti vaan juosta. Vinski osas loistavasti, meni just sinne minne ohjattiin. Eli väärälle hypylle tai väärin päin... Muutaman kerran meni päin mäntyä, mutta sitten kun kokeilin toista ohjaustapaa, niin se onnistukin jo tosi hyvin. Viimesen kerran kun mentiin, niin onnistu ilman virheitä. Tosta sitten väännettiin toinenkin pätkä, joka oli kyl mun mielest vaikeempi, eikä onnistunu niin helposti, mut lopulta kuitenkin.
Enskan treenejä vähän jo jännitinkin :O Johtuen (ainakin osittain) varmaan siitä, kun parit edelliset treenit menny päin mäntyjä. Tosi kiva rata, just sopiva Enskalle. Ennen meiän vuoroo leikin Enskan kaa Enskan majavalla, joka on ihan vaan agia varten eikä sillä leikitä muualla kun agissa. Kokeiltiin aluks ihan vaan pari hyppyä ja se meni loistavasti. Rohkaistuin sit kokeileen koko rataa ja se meni tosi hyvin. Enska oli taas ihan niin kun ennen. Ei tietookaan et ois mua pelänny. :D Olin tosi tyytyväinen jo pelkästään siihen, että se oli suostunu tekeen mun kanssa. Ja totta kai olin ihan super hyper tyytyväinen, että ratakin onnistu ongelmitta. Vieläkin oon tosi onnellinen ja tyytyväinen siitä, että nyt pääsen ihan oikeesti ohjaan tota kunnolla ja miettiin et mikä ohjaustyyli sille sopii missäkin kohtaa ym.
Mitään kummallista täällä ei oo tapahtunu, paitsi että Kirsti perheineen tulee keskiviikkona meille. Joten keskiviikkoa odotellessa... ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti