Eilen, kun olin ite kouluttelemassa, otin Vinskin ja Enskan mukaan. Elisa oli suunnitellut treeneihin tosi mukavan radan, jossa sai ihan hyvin pidettyä vauhdin mutta siinä oli silti ohjauksellistakin haastetta. Enskan kanssa meni ihan kivasti, mitä nyt ite söhelsin koko ajan. Radalla oli jonkin verran houkutusesteitä, mutta niistä selvittiin lähes ongelmitta, Enska kun ei (ainakaan vielä) itsenäisesti noita esteitä hae, vaan jää kyseleen et "mihin ny?". Vinskiä en aluks saanu ees ekaa hyppyä hyppään, lähdössä oli joku niin hyvä haju, että vein sen takasin häkkiin. Jos ei kerran herraa rata kiinnosta niin menkööt sitten häkkiin.
Rata mentiin myös väärinpäin joten aattelin sit viel kokeilla Vinskin kanssa. Tälläkin kertaa ekaks piti haistella, mutta sain sen sitte kuunteleenkin. Taas tuli huomattua, että jos ite juoksen niin koiraankin saa vauhtia. Vinski meni poikkeuksellisen vauhdilla melki koko radan. Puomin kontaktit oli loistavat (josko nekin ois ny saatu kuntoon :)). Kepeille oli suljettu kulma ja Vinski hakikin kepit tosi hyvin ja pujotteli vauhdilla. Jotain epämääräistä örinä-pörinä-vöhisemis-haukahtelua siinä tais kuulua. Yhdessä kohtaa houkutusesteenä oli putki ja sinnehän sitä mentiinkin.. Sainhan tuon koiran sitten lopulta sinne minne pitikin ;D Tokavikalle esteelle (rengas) käänsin sylkkärillä (!). En ollu aikasemmin huomannukkaan et Vinski kääntyy niinki hyvin sylkkäril :O. Tosi tyytyväinen olin rataan. :) Huomas kyl kuinka rennosti sitä tulee treeneissä ohjattua. Kisoissa kun aina tuppaa olemaan kireä kuin viulunkieli..
Tänään lähetäänkin kokeilemaan (tai ainakin yrittämään) sitä rentoa ohjausta P-HAUn epiksiin :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti